Pentujengillä oli aika rankka loppuviikko. Vieraita on riittänyt ja pennuthan tykkää. Kaikki innostuvat leikkimään vieraiden kanssa. Pennut siis tapasivat omat ihmisensä. Nyt odotellaan vielä muutama viikko, että päästään pakkaamaan reput ja suuntaamaan kuka minnekkin. Niin no, matolääkettä tarjoiltiin jälleen. Viimeksi se oli hirveää, nyt jopa vielä enemmän kamalaa. Pentukehässä on nykyisin vilskettä. Ei pysy järjestys ei. Pennut haluavat sisustaa oman mielen mukaan ja siinähän ei kasvattelijan lupia kysellä. 

Yhden kuukauden iässä passikuvien kanssa tuntui olevan lieviä haasteita. Nuoriso ei välttämättä suhtautunut kuvaamiseen asiaankuuluvalla vakavuudella.  Viikon aikana on tapahtunut ihan huomattavia muutoksia. Pennut on alkaneet painimaan, pentukehästä kuuluu erittäin vaativia haukahduksia, pahaa mörinää ja juoksuaskeleita. Osalla pennuista on hampaat puhjenneet ja emä on hieman sitä mieltä, että voisko joku muu jo ottaa vastuuta näistä.  

Pentujen kolmannella viikolla tapahtui suuria asioita - pennut pääsivät muuttamaan rauhallisesta kodinhoitohuoneesta talon keskeisimmälle paikalle. Pennuille rakenneltiin aitaus olohuoneen keskelle. Siellä on tilaa temmeltää ja virikkeitä lisäillään pikkuhiljaa. Pennut saivat jo vessa-alueen, pientä kiipeiltävää ja rapisevaa alustaa. Pentuaitauksessa on erilaisia alustamateriaaleja myös tarjolla. Kolme viikkoa tuli täyteen ja sehän tarkoitti ensimmäistä matokuuria. Ei ilmeisesti ollut ihan hittituote ainakaan pentujen mielestä. 

Toinen viikko mennä hurahti nopiasti. Pentulaatikon porukka on kasvanut ja muutamalla pennulla alkaa jo silmät raottelemaan. Viikon aikana on nähty ensimmäisiä jalkojen kokeiluja - hataria sellaisia, ehkä jopa vain vahinkoja. Pentulaatikosta on kiivetty karkuun ja kavereitten kanssa on kilpailtu parhaasta eväspaikasta. Kasvattaja on antanut kaikille pennuille viralliset nimet. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että jopa kaikille pennuille olisi kotiehdokkaat olemassa, mutta nämä asiat varmistuvat tässä seuraavien viikkojen kuluessa. 

Ensimmäinen viikko on takana. Pennut on virkeitä ja hyvää kasvua nähdään päivittän. Emän vointi on hyvä ja jälkitarkastus eläinlääkärillä on 1.2.2024. Pennuista napattiin ensimmäiset passikuvat. 

Pentuarki ei meillä alkanut ihan niinkuin Strömsössä. Neela on hakenut pentujenhoitoon pari kertaa vauhtia eläinlääkäristä. Pentujen painot alkoivat laskea heti alkumetreillä, kun niidenhän pitäisi mieluummin aika nopeasti hypätä kasvukäyrälle. Puoli vuorokautta uskalsin asiaa seurata, mutta varsin ilmeistä oli, että maitoa ei tule - tippaakaan.

Neelan synnytys käynnistyi 58 tiineysvuorokauden aamuna 24.1.2024. En osannut odotella synnytystä ihan vielä käynnistyväksi, vaikkakin ensisynnyttäjä saattaa synnyttää hieman ennen laskettua aikaa. Kerkesin siis lämpöjäkin mittailla vain edellisenä päivänä. Lämmät olivat hieman alhaalla 57 vrk aamulla: 37,8 ja illalla 37,3. Seuraavana aamuna oltiinkin jo alle 37 ja Neela läähätteli kevyesti aamusta alkaen. Toimintasuunnitelmaan piti tehdä muutos ja keräilin kaikki synnytyksessä tarvittavat kamat kasaan. 

Tänään Neelan tiineyttä on nyt takana ensimmäisestä astutuksesta 39 vrk ja toisesta 37 vrk.

Mittelspitz pentue suunnitelmissa hienosta valkoisesta uroksesta.